Viimeisiä viedään

Olin eilen sunnuntaiajelulla M:n ja S:n kanssa - oli kivaa! Ajoin enimmän osan matkasta poikien välissä ja viihdyin siinä oikein hyvin. Tosin S:n perässä oli välillä vähän jännää kun käännökset suuntaan tai toiseen tulivat usein hieman yllättäen eikä niitä aina edeltänyt vilkunkäyttö... Jälkeenpäin S sanoi että "en mä itsekään tiennyt minne olin menossa", no niin, ilmankos.

On siistiä huomata, miten alkaa uskaltaa kallistaa enemmän ja ottaa mutkat vauhdikkaammin kuin alussa - minusta tulee vielä kovan luokan prätkämimmi!

Syyslehtiä alkaa olla maassa kyllä jo siihen malliin, että on kai pakko myöntää, että ajokausi lähestyy loppuaan. Nyyh. Joudun ajamaan taas bussilla joka paikkaan - etenkin tallille pääsen niin ihanan mukavasti prätkällä! Tai ehkä laitan polkupyörään talvirenkaat ja vedän sillä...