Perusnopeus 100

Motoristin unelmaliikennemerkki? Mutta sorry - vain hevosille!
(Kaksipyöräistä odotellessani keskityn nelijalkaiseeni - silläkin pääsee aika kovaa ja esteidenkin yli.)

Dääm

Viime ajotunnilla sain kaarteessa jalkatapin maahan. Se oli siistiä. Tai jälkeenpäin ainakin oli. Meinasi mennä kaarre leveäksi... Toisen autokoulun opettaja oli just sanonut opettajalleni että tyttö vetää mutkan aika lujaa. Oh yeah.

Jokseenkin tämän näköinen ihanuus minulle on tulossa Englannista:

Putkiaivoja ja kaarreajoa

Olin osannut odottaa, että se tapahtuisi tänään, ja olin siitä jo melkein varma kun Anssi (opettaja) antoi minulle pyörän avaimet jo lähtiessämme autokoulun toimistolta. Silti olin ihan järkyttyny kun Anssi sanoi minulle että ota pyörä siitä ja katosi itse jonnekin (autoon, huomasin pian). Siis apua, minä itse, minä yksin, tai no, minä ja Kawa, me kaksin ja Anssi autossa takanamme.

Matka autokoululta harjoittelukentälle on lyhyt, korkeintaan 2 km, mutta homma tuntui silti hengenvaaralliselta. Tai no, ei nyt ihan, mutta ei ollut helppoa, kun yhtäkkiä moottoripyörän hallinnan lisäksi piti seurata muuta liikennettä, näyttää suuntamerkkejä ja muuta sen sellaista, joka autolla ajaessa sujuu ihan luontaisesti. Heti alkuunsa auto kiilasi minusta ohi yksikaistaisella tiellä, kun ajoin varmaan kahtakymppiä neljänkympin alueella ja olin ihan että mitä tapahtuu...?! Hui. Vilkun unohdin päälle tasan joka kerta ja muutenkin homma oli aika säälittävää.

Kentällä olin taas turvassa, käsittelytehtävien treenaaminen on kivaa! Anssi joskus huolestui että kyllästyn, kun tein pujottelutehtävää jotain kymmenennettä kertaa putkeen, mutta totuushan on, että voisin tehdä yhtä ja samaa harjoitusta helposti tunnin putkeen kyllästymättä, ellei fyysiset rajoitteet tule vastaan (hidasajossa ja pujottelussa väsyy kytkinkäsi), kärsivällisyyteni on lähes ääretön (tällaisissa asioissa, ei aina muuten) ja yritän kovasti kuunnella ja noudattaa ohjeita. Olen tosin aika putkiaivo, joten monen asian ajatteleminen/tekeminen yhtä aikaa vaatii aika paljon, ehkä suunnilleen koko aivokapasiteettini...

Tänään sain jarrutella viidestäkympistä (hurjaa!), tehdä jarrutuksia ja liikkellelähtöjä neljästäkympistä (stop'n go) jossa piti taas tehdä monta asiaa yhtäaikaa kun vaihdekin pitää vaihtaa ykköselle ja - parasta kaikista - kolmenkympin kaarreajotehtävää. Se oli ihan parasta kun sai ajaa reippaammin ja kallistaa ihan oikeasti, tosin kiihdytin kerran vahingossa neljäänkymppiin enkä enää osunut viimeisten keilojen väliin...

Maanantaina on viimeinen ajotunti ennen opettajan lomaa, ja sitten olen elokuussa itse poissa kolme viikkoa (Japanissa!), eli tulee yli viiden viikon tauko ennen viimeisiä ajokertoja ja inssiä - jaiks.

Ja mun pyörä tulee Suomeen elokuussa... .. . Odotus on kova! <3

Asioita.

1. Teoriakoe suoritettu. Miksi kokematonta matkustajaa on syytä neuvoa katsomaan kuljettajan olan yli sisäkaarteen puolelta? a) Jotta hänen ei tarvitsisi seurata mitä edessä tapahtuu, b) Jotta hän ei saisi hyönteisiä silmiinsä, c) Jotta hän automaattisesti kallistaisi oikean määrän. Miten tuon voi reputtaa? Kymmenen kysymystä joista saa olla kolme väärin. Tosin reputin B-kortin teorian kahdesti aikoinaan, mutta siinä oli ne kuvat.

2. Ostin moottoripyörän. Tosin saan sen vasta kahden-kolmen viikon päästä.

3. Tajusin tänään, että mp-opettajani on Suurlähettiläiden basisti. Siis mitä helvettiä?! :D

They are everywhere.

Aistini ovat herkistyneet. Näen niitä kaikkialla. Kuulen niitä kaikkialla. Pääni pyörii kun kävelen kadulla, katseeni liimautuu niihin, yritän saada merkistä ja mallista selvää; customit, peruspyörät, kyykyt, nakupyörät - kaikki vangitsevat huomioni, ja jos bongaan Ducatin niin näette varmasti hymyn. Kuuntelen niiden ääniä - nelipyttyisten hurina ja ulvonta, twinien putputus ja murina, kaasun ääni, kiihdytyksen ääni, moottorijarrutuksen ääni. Olen Liisa Ihmemaassa enkä halua ikinä pois. Haluan lisää. Haluan ajaa. Haluan kortin. Haluan moottoripyörän. Mieluiten heti.