Kytkinkäsi.

Toinen tuntini ER-vitosella alkoi jo rennommissa merkeissä - enää ei pelota että pyörä kaatuu samantien kun lähden liikkeelle. Tunnin aihe oli mikäs muukaan kuin hidas pujottelu - oh no, mission impossible! Ensin sain kuitenkin ajaa "huviajelua" kentällä ja vaihdella vaihteita, ja hei, se on mahtava tunne, että oikeasti ajan moottoripyörällä! Osaan kiihdyttää ja hidastaa ja kääntää ja pyörä tottelee. Mieletöntä.

Hidasajo ja etenkin hidas pujottelu pudottivat mut maanpinnalle. Aluksi homma tuntui täysin mahdottomalta, ja sitten vähitellen enemmän ja enemmän mahdolliselta, kunnes lopputunnista taas yhä mahdottomammalta, kun kytkinkäsi oli niin väsynyt, että kytkimen painaminen pohjaan tuntui suunnilleen yhtä helpolta kuin leuanveto yhdellä kädellä (eli mahdottomalta).

Ja sitten mietin sitä, että Mika Kallion kytkinkäden nimetön on muussina lauantaisen kaatumisen seurauksena, ja hän olisi joutunut käyttämään kytkintä kahdella sormella jos olisi osallistunut Laguna Secan osakilpailuun.